Radio-ohjelman teossa vapaaehtoisena mukana

Minulle sokeana henkilönä radio on ollut koko elinaikani tärkeä tiedonsaannin ja viihteen väline. Uutisia, musiikkia, jumalanpalveluksia, ja kuunnelmia
kuuntelen radiosta. Televisiosta en perusta, voi mennä kuukausi, ettei televisiota tule avatuksikaan. Radio kuuluu joka päivä ainakin jonkin verran.

Jossakin vaiheessa tuli mieleeni, että voisi olla mukava olla itse tekemässä radio-ohjelmia. Tämä haave on toteutunut jo yhdentoista vuoden ajan, kun olen voinut olla vapaaehtoisena mukana Kuopionvapaaseurakunnan radiotyössä. Reijo Jäntin kanssa olemme toimittaneet Hyvää iltaa Kuopiosta radio-ohjelmaa yksitoista
vuotta, nyt tiimimme on laajentunut, kun olemme saaneet mukaan Terhi Krögerin. Hyvää iltaa Kuopiosta radio-ohjelma kuullaan Kuopion Vapaaseurakunnan toimittamana Radio Deistä kerran kuussa. Tuleehan noita ohjelmia, joissa olen ollut mukana yli sata kappaletta. Tässä vaiheessa olisi mukava saada radiotyöhön oikein
kunnolla koulutusta, varsinkin tekniikan osalta. Tämäkin koulutus asia on nyt järjestynyt, kuten tätä Oppimispäiväkirjaani seuraamalla voi todeta.

Radio-ohjelman yhtenä toimittajana oleminen ei ole sokealle kovinkaan ihmeellinen juttu, sillä eihän radiossa tarvitse nähdä, ainoastaan kuulla. Toki mikrofonin käsittely haastattelutilanteessa on haasteellista, kun mikkiä yrittää ojentaa kohti sitä haastateltavaa. Aina kuitenkin olen jonkin keinon keksinyt. Jos
meitä haastattelijoita on useampi, niin mikrofonia saa käsitellä se minua näkevämpi osapuoli. Voihan mikin antaa ihan käteenkin, jos haastateltavalla ei ole mikrofonikammoa. Myöskin äänityslaitteen asettaminen sopivaan paikkaan vaikkapa pöydälle, että kummankin ääni kuuluu hyvin on mahdollista. Siis aina keinoja löytyy, jos tahtoa on.

Myöskin Skype-ohjelmisto on mainio haastatteluväline, kun Skype-puhelun voi äänittää. Olen mm. pari haastattelua tehnyt radio-ohjelmaa varten, jossa haastateltava on ollut melko kaukana, kuten Intiassa tai Hawajilla. No, joo onneksi sain sentään suomeksi jututtaa Suomalaisia, sillä tämä meikäläisen kielitaito on
mitä on. Kahdet ehdot englannin kielestä lukiossa 80-luvulla, ei oikein innosta yrittämään kielten kanssa. 😀 Kuitenkin jotenkin ihmeen kautta sain valkolakin silloin lukion jälkeen.

Kun yksitoista vuotta sitten Reijo Jäntin kanssa aloitettiin yhdessä vapaaehtoisina tekemään radio-ohjelmia, ohjelmien tekniikasta huolehti kolmas henkilö. Muutaman ohjelman jälkeen tekniikkavastuu siirtyi minulle. Aluksi haaste oli melkoinen, mistä löytää apuvälineyhteensopiva ohjelmisto, jolla voin kotona tietokoneellani muokata ääniaineistoa niin, että siitä syntyy kokonaisuus, jota kutsutaan radio-ohjelmaksi? Kyselin tutuiltani asiaa ja testailin itsekin ja päädyin Goldwave-ohjelmistoon, mikä on toiminut hyvin koko radio-urani ajan. Ohjelmisto on toki päivittynyt ja kehittynyt matkan varrella, mutta minulle tämä on ollut hyvä työväline. Mikäli lukijaa kiinnostaa Goldwave-ohjelmisto, niin vierailehan täällä: http://www.goldwave.com/

Onhan se tietenkin niin, että enhän minä sokea Tuomo näe käppyröitä, joita Goldwave ohjelma äänestä ruudulle piirtää. 😀 Tästä olen joskus valitellut ystävilleni, jotka ymmärtävät äänenkäsittelystä minua enemmän. Heiltä olen saanut lohduttavan ja rohkaisevan kommentin, että ei ääntä käsitellä ensisijaisesti graafisten kuvaajien perusteella, vaan sen perusteella, että miltä ääni kuulostaa.

Mikäli kiinnostaa radio-ohjelmat, joita olen ollut hämmentämässä, kannattaa käydä sivustolla: http://www.kuopionvapaaseurakunta.fi/radio/
Sieltäpä löytyy Hyvää iltaa Kuopiosta radio-ohjelmia vuodesta 2006 lähtien.